Maailmassa, jossa monet maat ovat siirtymässä kohti edistyksellisempää huumepolitiikkaa, Ruotsi pysyy lujasti sitoutuneena tukahduttavaan lähestymistapaan, jonka tavoitteena on huumeettoman yhteiskunnan luominen. Mutta toimiiko tämä lähestymistapa vai maksaako se enemmän kuin hyödyttää?
Tuore tutkimus, jossa arvioidaan huumeiden käytön kriminalisointia Ruotsissa, tarjoaa kriittisiä näkemyksiä maan tiukan huumepolitiikan tehokkuudesta. Se on tutkijoilta Albin Stenströmiltä, Felipe Estradalta ja Henrik Thamilta Tukholman yliopiston kriminologian laitokselta. Tätä hallitukset ja ministerit ovat kieltäytyneet tutkimasta monien vuosien ajan. Syynä on se, että he pelkäävät melko ilmeistä tulosta.
Katsaus menneeseen: Ruotsin huumeiden käytön kriminalisointi
Vuonna 1988 Ruotsi kriminalisoi huumeiden käytön tavoitteenaan hillitä kulutusta ja vähentää huumeisiin liittyviä haittoja. Politiikka tehostui vuonna 1993, kun vankeusrangaistus otettiin käyttöön mahdollisena rangaistuksena henkilökohtaisesta käytöstä, jolloin poliisi voi ottaa pakollisia veri- ja virtsanäytteitä. Ruotsin hallituksen tavoite oli selvä: vähentää huumeidenkäyttäjien määrää, rajoittaa huumeiden ongelmakäyttöä ja viime kädessä vähentää huumeisiin liittyvää kuolleisuutta.
Näistä ponnisteluista huolimatta Ruotsin suuntaukset viittaavat siihen, että politiikalla ei ole ollut toivottua vaikutusta. Itse asiassa tutkimus osoittaa, että huumeiden käyttö ei ole vähentynyt, vaan huumeisiin liittyvät haitat ovat edelleen lisääntyneet.
Sortopolitiikan tahattomat seuraukset
Yksi arvioinnin silmiinpistävimmistä havainnoista on huumekuolemien lisääntyminen viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana. Huumeisiin liittyvä kuolleisuus, erityisesti opioidien aiheuttama, on lisääntynyt tasaisesti Ruotsissa ja on Euroopan korkeimpia. Ruotsin keskittyminen huumeiden käytön kriminalisoimiseen ei ole juurikaan kääntänyt tätä suuntausta, mikä on saanut monet kyseenalaistamaan sen politiikan tehokkuuden.
Lisäksi tutkimus paljastaa, että huolimatta poliisin resurssien suurista investoinneista – yhdessä vaiheessa lähes 10% poliisin työvoimasta oli omistettu huumevalvontaan – huumeiden tarjonta ei ole vähentynyt. Sen sijaan huumeiden hinnat ovat laskeneet, mikä viittaa siihen, että markkinat ovat sopeutuneet kiertämään lainvalvontatoimia.
Tämä keskittyminen täytäntöönpanoon on myös lisännyt erityisesti nuorten ja syrjäytyneiden ryhmien sosiaalisia kustannuksia. Monet henkilöt, erityisesti pienituloisista taustoista, on kriminalisoitu pienistä huumerikoksista, mikä on johtanut leimautumiseen ja vaikeuksiin löytää työtä. Rikosrekisterin hankkimisella huumeidenkäytöstä voi olla pitkäaikaisia vaikutuksia yksilön tulevaisuuteen, mikä usein työntää hänet yhä syvemmälle yhteiskunnan reunoille.
Miten Ruotsi vertautuu pohjoismaisiin naapureihinsa?
Kun tarkastelemme Ruotsin huumepolitiikkaa verrattuna sen pohjoismaisiin huumepolitiikkoihin, kuva muuttuu vieläkin huolestuttavammaksi. Ruotsissa on Pohjoismaista sortavin huumepolitiikka, mutta tulokset eivät ole parempia kuin edistyksellisemmissä maissa. Esimerkiksi Tanskassa, joka ei ole kriminalisoinut henkilökohtaista huumeiden käyttöä, huumeisiin liittyvä kuolleisuus on pysynyt suhteellisen vakaana, kun taas Ruotsissa luvut ovat jatkaneet nousuaan.
Lisäksi nuorten huumeidenkäyttö Ruotsissa heijastaa Norjan ja Suomen suuntauksia huolimatta Ruotsin rankaisevammasta politiikasta. Tämä herättää tärkeän kysymyksen: Onko kriminalisointi paras tapa vähentää huumeiden käyttöä vai pahentaako se ongelmaa?
Eteenpäin: Ruotsin huumepolitiikan uudelleenarviointi
Tutkimuksessa todetaan, että Ruotsin tukahduttava lähestymistapa huumevalvontaan on ollut suurelta osin tehoton. Sen sijaan, että huumeiden käyttö olisi vähentynyt ja haitat vähentynyt, henkilökohtaisen käytön kriminalisointi on johtanut korkeisiin valvontakustannuksiin, lisääntyneisiin huumekuolemiin ja merkittäviin sosiaalisiin haittoihin. Samaan aikaan muut maat, jotka ovat valinneet dekriminalisoinnin tai haittojen vähentämisstrategiat, ovat nähneet parempia tuloksia ilman massakriminalisoinnin raskaita sosiaalisia ja taloudellisia taakkoja.
Kun huumepolitiikka kehittyy ympäri maailmaa, Ruotsin on ehkä harkittava kantaansa uudelleen. Voisiko siirtyminen kohti dekriminalisointia, kuten Portugalin onnistunut malli, tarjota paremman ratkaisun huumeisiin liittyvien haittojen torjumiseksi? Vaikka vastaus on edelleen epäselvä, todisteet viittaavat siihen, että lähestymistavan muutos saattaa olla myöhässä.
Ruotsin unelma huumeettomasta yhteiskunnasta saattaa tuntua jalolta, mutta sen saavuttaminen sortotoimilla on täysin epärealistista – ja kuten tutkimus osoittaa, mahdollisesti haitallista.