Ruotsi on vuosikymmenien ajan harjoittanut yhtä Euroopan tiukimmista huumepolitiikoista, jolle on ominaista nollatoleranssi ja tukahduttava näkemys sekä käytöstä että vähäisestä hallussapidosta. Muissa maissa on kuitenkin tapahtunut asteittainen muutos, kun sekä tiettyjen huumeiden dekriminalisointia että laillistamista on testattu siinä toivossa, että sekä väärinkäyttö että huumeisiin liittyvä rikollisuus vähenisivät. Ruotsi on menossa päinvastaiseen suuntaan – täällä käyttö on jopa kriminalisoitu, mikä tarkoittaa, että poliisi voi vain epämääräisen epäilyn perusteella vaatia ihmisiä toimittamaan virtsa- tai verinäytteitä osoittaakseen, ovatko he polttaneet kannabista aiemmin.
Tämä tiukka asenne on myös tehnyt huumemarkkinoista erittäin tuottoisat, mikä on johtanut väkivallan ja rikollisuuden lisääntymiseen, jossa Ruotsilla on nyt edessään yksi Euroopan verisimmistä jengisodista. Kysymys kuuluu, voisiko muutos Ruotsin huumepolitiikassa auttaa vähentämään sekä riippuvuutta että jengiväkivaltaa?
Ympäristöministeri Romina Pourmokhtari ja liberaalien dilemma
Yhdysvaltain presidenttiehdokas Kamala Harris otti hiljattain kantaa kannabiksen laillistamisen puolesta X-alustalla (entinen Twitter). Virasta pitäneiden joukossa oli Ruotsin ympäristöministeri Romina Pourmokhtari, joka sai paljon huomiota. Yksi Ruotsin suurimmista sanomalehdistä, Aftonbladet, raportoi hänen reaktiostaan otsikolla ”Ympäristöministeri pitää Harrisin huumelupauksesta internetissä”. Otsikko sai kuitenkin osakseen kritiikkiä ja muutettiin myöhemmin muotoon ”Ympäristöministeri tykkää Harrisin marihuanapostista”.
Pourmokhtari, Ruotsin kaikkien aikojen nuorin ministeri, on haastanut Ruotsin huumepolitiikan. Liberaalisen nuorisoliiton puheenjohtajana hän työskenteli tiukan huumepolitiikan uudistamisen puolesta ja korosti inhimillisemmän ja tieteeseen perustuvan lähestymistavan merkitystä. Ministeriksi tultuaan monet aktivistit ja kannabiksen polttajat ovat ilmaisseet pettymyksensä, koska he uskovat, että hän on hylännyt aiemmat tehtävänsä. Kysymys on kuitenkin siitä, onko Pourmokhtari todella muuttanut mieltään vai odottaako hän oikeaa tilaisuutta esittää aiempia visioitaan.
Poliisi keskiössä: Käyttäjät monimutkaisten jengirikosten sijaan
Kuvaava esimerkki poliisin innokkuudesta huumeiden vastaisessa taistelussa nähtiin hiljattain, kun Tukholman poliisi twiittasi huumerikoksesta, jossa henkilön ilmoitettiin olevan hallussaan ja henkilökohtaisessa käytössään. Tämä tapaus osoittaa, kuinka Ruotsin huumepolitiikka nollasietteneen johtaa väärään priorisointiin.
Lisääntyvästä väkivallasta ja jengirikollisuudesta huolimatta poliisi käyttää huomattavia resursseja käyttäjien metsästykseen ja rankaisemiseen, kun taas jengikonfliktit kärjistyvät ja johtavat sekä murhiin että loukkaantumisiin, usein jopa viattomiin siviileihin. Tätä kovaa linjaa huumeidenkäyttäjiä vastaan voidaan pitää säälittävänä vääränä priorisointina aikana, jolloin resursseja tarvitaan enemmän kuin koskaan järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi ja kansalaisten suojelemiseksi.
Populistiset lait heikentävät oikeusvaltioperiaatetta ja demokratian periaatteita
Viime vuosina Ruotsi on ottanut käyttöön useita valvontalakeja, joiden motiivina on usein jatkuva taistelu huumeita ja järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan. Näitä lakeja on usein arvosteltu oikeusvaltioperiaatteen ja demokraattisten periaatteiden vaarantamisesta.
Tuore esimerkki on 8. marraskuuta 2024 voimaan tullut uusi laki , joka antaa poliisille laajemmat valtuudet takavarikoida ja takavarikoida rikollispiireissä olevilta ihmisiltä omaisuutta, kuten rahaa, kelloja ja autoja, myös tilanteissa, joissa rikoksia ei voida näyttää toteen. Tämä laki on otettu käyttöön huolimatta siitä, että vastaavaa oikeudellista tukea on jo olemassa ja että useat tärkeät elimet ovat neuvoneet olemaan ottamatta sitä käyttöön.
Kriitikot uskovat, että tällaiset lait uhkaavat heikentää oikeusvaltiota antamalla poliisille välineitä, joita voidaan käyttää demokraattisten perusperiaatteiden vastaisesti. Tämä herättää kysymyksiä tehokkaan lainvalvonnan ja yksilön oikeuksien suojelun välisestä tasapainosta demokraattisessa yhteiskunnassa.
Ruotsin huumepolitiikassa tarvitaan uusi tie eteenpäin
Ruotsin huumepolitiikka, jossa keskitytään nollatoleranssiin ja käyttäjien metsästykseen, vaikuttaa vanhentuneelta ja tehottomalta nykypäivän haasteisiin nähden. Samaan aikaan, kun jengiväkivalta vaatii ihmishenkiä ja järjestäytynyt rikollisuus kasvaa, asetetaan etusijalle kova linja yksittäisiä käyttäjiä vastaan – strategia, joka näyttää vahvistavan ongelmia, joita se yrittää ratkaista. Viime vuosien populistinen lainsäädäntö, joka on kehitetty valvonnan ja turvallisuuden tavoitteluun, on sen sijaan johtanut oikeusvaltioperiaatteen ja demokraattisten periaatteiden rapautumiseen.
Tarvitaan yhä inhimillisempää ja tieteeseen perustuvaa huumepolitiikkaa, jossa resursseja kohdennetaan uudelleen käyttäjien metsästyksestä järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan. Harkitsemalla ja mukauttamalla lainsäädäntöä nyky-yhteiskuntaan Ruotsi voi vastata todellisiin uhkiin ja samalla palauttaa demokraattiset arvot, joiden pitäisi luonnehtia lakia ja oikeutta.