Henrik Thamin äskettäin julkaisemassa tieteellisessä raportissa tarkastellaan, miten Ruotsin poliisi, pääasiassa Ruotsin huumepoliisiliiton (SNPF) kautta, muodostaa ja välittää näkemyksiään huumeongelmasta.
Miten tämä vaikuttaa poliisiin ja pitkällä aikavälillä Ruotsin huumepolitiikkaan.
Tutkimus ”The Swedish Narcotics Police Association’s journal – the police’s image of a problem?” perustuu SNPF:n lehden kattavaan sisältöanalyysiin, jota on julkaistu vuodesta 1988 lähtien ja joka kattaa yli 145 painosta vuoteen 2023 asti.
Tham on emeritusprofessori Tukholman yliopiston kriminologian laitoksella.
Tausta ja tarkoitus
Thamin tutkimuksen tarkoituksena on analysoida, miten poliisi esittää huumeongelmaa päiväkirjansa kautta, mitä ratkaisuja suositellaan ja miten tämä heijastaa laajempaa huumepoliittista keskustelua. Tarkastelemalla lehdessä esiin nousevia teemoja – kuten huumeiden vaaroja, huumerikollisia, näkemyksiä tiedosta ja asiantuntijoista, huumepolitiikan vastustajia ja sitä, mitä ei problematisoida – Tham pyrkii tunnistamaan perusoletuksia, jotka muokkaavat poliisin kantaa asiaan.
Pääteemat ja tulokset
- Huumeiden vaarat
Lehdessä toistuva teema on vahvasti alarmistinen esitys huumeongelmasta. Huumeidenkäytön katsotaan aiheuttavan vakavia lääketieteellisiä ja sosiaalisia riskejä ja liittyvän erilaisiin rikollisuuden muotoihin. SNPF esittää huumeet, erityisesti kannabiksen ja kokaiinin, uhkana yhteiskunnalle. Huumeet liittyvät väkivaltaiseen rikollisuuteen ja kansainväliseen terrorismiin, esimerkkinä ISIS-taistelijat ja historialliset viittaukset natsismiin. - Poliisi avainasemassa
Poliisi kuvataan lehdessä huumeettoman yhteiskunnan tavoitteen pääpuolustajana, joka on ollut Ruotsin huumepolitiikan nimenomainen tavoite 1970-luvun lopulta lähtien. Poliisia pidetään tärkeimpänä voimana status quon ylläpitämisessä ja huumelakien vapauttamis- tai uudistusyritysten vastustamisessa. - Vapauttamisen vastustaminen
Poliisi kuvataan lehdessä huumeettoman yhteiskunnan tavoitteen pääpuolustajana, joka on ollut Ruotsin huumepolitiikan nimenomainen tavoite 1970-luvun lopulta lähtien. Poliisia pidetään tärkeimpänä voimana status quon ylläpitämisessä ja huumelakien vapauttamis- tai uudistusyritysten vastustamisessa. - Näkemys tiedosta
Poliisi ja sen kokemus alalta nostetaan luotettavimmaksi tietolähteeksi huumeongelmasta. Samaan aikaan kritisoidaan akateemisia tutkijoita ja muita asiantuntijoita, jotka kyseenalaistavat rajoittavan huumepolitiikan. SNPF korostaa käytännön kokemuksen merkitystä ja puhuu usein sen puolesta, että poliisilla on parhaat edellytykset arvioida, mitkä toimenpiteet ovat tarpeen huumerikollisuuden torjumiseksi. - Muiden toimijoiden kritiikki
Lehti kritisoi sekä mediaa että valtion instituutioita, jotka kannattavat liberaalimpaa näkemystä huumeista. Mediaa pidetään usein liian kritiikittömänä laillistamisen puolestapuhujia kohtaan, ja tutkimusta, joka ei tue tukahduttavaa huumepolitiikkaa, kritisoidaan harhaanjohtavaksi tai virheelliseksi. SNPF näkee itsensä vastavoimana sille, mitä he pitävät kasvavana liberaalina asenteena yhteiskunnassa. - Valvonnan kustannuksia koskevan keskustelun puuttuminen
Tham huomauttaa, että tärkeä näkökohta, joka loistaa poissaolollaan lehdessä, on keskustelu huumevalvonnan kustannuksista. Laajamittaisia huumeiden käytön vastaisia toimia ei käsitellä niiden sosiaalisten ja taloudellisten seurausten kannalta. Erityisesti nuoriin ja vähemmistöryhmiin kohdistuvia poliisin väliintulon kaltaisia aiheita ei käsitellä siltä kannalta, millaista vahinkoa näille ryhmille voi aiheutua tai oikeusjärjestelmään luottamiselle. - Poliisin resurssit ja turhautuminen
Toinen keskeinen teema on koettu resurssipula poliisissa. Huolimatta lisääntyneistä ponnisteluista ja huumeisiin liittyvien toimenpiteiden lisääntymisestä, lehti ilmaisee tunteen, että oikeusjärjestelmä on alirahoitettu ja että huumekysymysten parissa työskentelevät poliisit tuntevat olevansa ylikuormitettuja ja liian vähän henkilökuntaa. - Poliisiyhteistyö kansainvälisten toimijoiden kanssa
Kansainvälisiä suhteita, erityisesti Yhdysvaltain huumepoliisiin, korostetaan tärkeänä tiedon ja inspiraation lähteenä Ruotsin poliisille. Matkoja Yhdysvaltoihin ja yhteistyötä yhdysvaltalaisten virastojen, kuten DEA:n, kanssa kuvataan usein, ja ne tukevat SNPF:n ajamaa rajoittavaa linjaa.
Keskustelunaiheita ja johtopäätöksiä
Tham korostaa, että SNPF:n lehti muodostaa hyvin yksipuolisen kuvan huumeongelmasta, joka nähdään lähes yksinomaan poliisin ja rikosoikeuden ongelmana. Tämä näkemys huumeongelmasta on kuitenkin ristiriidassa joidenkin empiiristen tietojen kanssa, jotka viittaavat siihen, että nuorten huumeidenkäyttö on vakaata tai jopa vähenemässä Ruotsissa. Tham väittää myös, että poliisin hallitseva rooli huumepolitiikassa voi vaikeuttaa laajempaa yhteiskunnallista keskustelua vaihtoehtoisista tavoista käsitellä huumeongelmaa, kuten haittojen vähentämisstrategioista tai sosiaalisesti suuntautuneemmasta näkemyksestä huumeriippuvaisista.
SNPF:n pelko ja liberalisoinnin vastustus voidaan nähdä seurauksena Ruotsin huumepolitiikan yleisestä tavoitteesta huumeettomasta yhteiskunnasta. Tapaus on muokannut poliisin käsitystä huumeista ehdottomana uhkana, joka vaatii voimakkaita tukahduttamistoimia. Raportti osoittaa, että tämä asenne voi myös vaikuttaa siihen, että poliisi vaikuttaa joustamattomalta ja kyvyttömältä omaksumaan uusia, vivahteikkaampia näkökulmia huumekysymykseen.
Kaiken kaikkiaan Thamin raportti osoittaa, kuinka poliisilla on SNPF:n kautta ollut vahva vaikutus Ruotsin huumepolitiikkaan ja kuinka heidän sanomalehdestään on tullut keskeinen foorumi huumeongelman erityisen, voimakkaasti tukahduttavan tulkinnan levittämiselle.
Tämä Ganja.nu julkaistu artikkeli on tulkinta raportista, joka on luettavissa kokonaisuudessaan täällä:
Ruotsin huumepoliisiliiton lehti – poliisin kuva ongelmasta?